tiistai 30. elokuuta 2016

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kun ihmisen teot ovat kasvaneet planetaarisiksi ja luonto lisääntyvästi joutumassa ihmisen armoille, tarvitaan myös ymmärryksen ja havainnon kategorioille vastaavaa uutta mittakaavaa. Engelsin ekologisesti pohditusta kosmogoniasta voimme löytää ainakin muistutuksen siitä, että se mikä pätee alkuun, pätee myös loppuun. Ihminen on kaikesta huolimatta liontoon sidottu. Huomaamme, että myös sana humanismi viittaa etymologialtaan humukseen (lat.), tomuun, maahan kuuluvaan, vastakohtana jumalalliselle ja itsevaltaiselle. Humanismi saakin omista juuristaan mittapuun immanentille kritiikilleen. Hybriksen sijasta se voi hyvinkin löytää roolinsa nöyränä (engl. Humble) ajatuksena siitä, että sivilisaatiomme selviytyäkseen edessä olevista haasteista tarvitsee toisenlaiset silmät: luonnon kykyä ihmisessä muistaa itsensä katoavana." - Esa Sironen, "Luonto ja humanismi". Teoksessa Lauri Mehtonen & Esa Sironen Aistimellisuus, sivistys ja massakulttuuri. Fragmentteja eräästä projektista 1977-1987, s. 153. (Jyväskylän yliopisto 1987)